Intohimo - so last season

Viisi vuotta sitten katsoin Ted Talk -tallennetta työstä ja intohimosta. Kyseisessä pätkässä nuori yhdysvaltalainen matematiikanlaitoksessa työskentelevä tutkija mietti suuntaa uralleen. Työ ei tuntunut oikealta. Hän pohti omia intohimojaan, joiksi tunnisti filosofiset keskustelut ystäviensä kanssa sekä karaten. Näiden pohjalta hän mietti vaihtoehtoisia ammatteja. Hän keksi kaksi: Karate Kid tai tiibetiläinen munkki. Tämän jälkeen hän kysyi, tulisiko hänen jättää työnsä matematiikan laitoksella ja suunnata luostariin meditoimaan.

Löydä intohimosi!

Noin kymmenen vuotta sitten työelämäkeskusteluun nousi eräs hyvin vahva sana: intohimo. Kaiketi se sikisi piilaakson start-up -huuruista, pitkiä työpäiviä armottomasti tahkovista nuorista yrittäjistä, jotka tekivät töitä unelmansa eteen. Intohimolla. Sana kaikui myös opiskelijoiden välisissä keskusteluissa, innostavien puhujien puheissa ja self-help -oppaissa. 

Edelleen puhuttaessa työurista, menestyksestä ja ammatinvalinnasta intohimo -sana seikkailee mukana. Meille myös markkinoidaan uranvaihtajien tarinoita intohimoihin pohjautuvina, itsensä löytämisen matkoina.

Intohimosta puhuminen on helppoa. On helppoa sanoa “seuraa intohimoasi” tai “löydä intohimosi”. Se on inspiroivaa.

Kliseisyyden lisäksi intohimon korostaminen oman työelämän suuntaviittana on hieman ongelmallista, jopa vaarallista. Miksi?

Intohimo pohjaa tunteeseen, merkitys syihin

Monet meistä kokevat kiinnostusta harrastuksiaan kohtaan, jopa intohimoa. Voimme hullaantua urheilusta, uusimmista tekniikan trendeistä tai seurata silmä kovana uusimpia muotisuuntauksia.

Samalla monillekaan meistä ei ole selvää mitä haluaisimme tehdä työksemme. Saatamme tällöin tarttua kysymykseen intohimosta ja lähteä tutkimaan mahdollisia urapolkuja sitä kautta.

Kun työelämässä ja uralla menestyviä henkilöitä on haastateltu, intohimon sijasta menestykselle on löytynyt syvempiä ajureita. “It’s not about passion, it’s about purpose”. Purpose eli tarkoitus, merkityksellisyys.

Kohtaamma elämässä ja työelämässä monimutkaisia ongelmia ja haasteita. Näiden edessä hengenahdistus, kiihkeys ja tulenpalava tunne tärkeydestä ovat heikkoja työkaluja. Ne eivät kanna pitkälle. Erilaisten esteiden voittamiseksi tunne tarkoituksesta, sinnikkyys ja pitkäaikainen tekeminen toimivat paremmin. Vain se, että meillä on innostus jotain asiaa kohtaan, ei kanna riittävän pitkälle

Työelämästä on myös vaikeaa löytää tehtävänkuvia, jotka mahdollistaisivat keskittymisen vain täysin sisäisesti motivoiviin asioihin. Liki jokaisessa työtehtävässä on myös täydentäviä töitä tai organisaation vaatimia hallinnollisia töitä. Niitä, joista emme niin pidä. Niitä, jotka vaativat vähän hampaiden puremista.

.Ajureina intohimo ja merkityksellisyys ovat hyvin erilaisia. Intohimoa ohjaavat energia ja tunteet, merkityksellisyyttä syyt. Siinä missä intohimo kysyy “mitä tämä tuo minulle”, merkityksellisyys vie huomion henkilön ulkopuolelle. Se vastaa kysymyksiin “miksi teen tätä”, “kenen vuoksi teen tätä”, “mitä omia arvojani tämä koskettaa”.

Merkitystä ja merkityksellisyyden tunnetta voivat tuottaa hyvin monet asiat. Toiselle on tärkeää eettisyyden edistäminen, toiselle merkitystä voi tuottaa oman perheen elannon turvaaminen. Ehkä merkitystä voi kokea tiiviistä työyhteisöstä ja sen hyvinvoinnin tukemisesta tai uuden teknologian kehittämisestä. Toisten auttaminen tai ilon tuominen muille voivat synnyttää merkityksen tunnetta toisissa.

Työssä viihtymisen ja jaksamisen tueksi tarvitaan tarkoituksen mukaisuuden lisäksi myös realismia. Intohimomme kohteet eivät aina käänny järkeviksi työpaikoiksi.

Intohimo - so last season

Ted Talkin nuori matemaatikko ei lähtenyt Tiibetiin munkiksi. Asiaa pohdittuaan hän totesi toisten auttamisen ja tiedon jakamisen olevan hänelle arvokasta ja tuottavan merkityksen tunnetta. Hän siirtyi matematiikan opettajaksi.

Olen iloinen työelämää koskevan keskustelun siirtymisestä kohti arvo ja merkityksellisyys -puhetta. Mielestäni meidän on aika heittää romukoppaan intohimon ihannointi ja sen pakonomainen tavoittelu.

Se, että työsi on linjassa omien arvojesi kanssa ja koet, että sinusta on hyötyä, on riittävän hyvä.

Ja se on paljon ihan itsessään.